Kissa neitikin palasi retkeltään - saa nähdä "sattuiko" mitään. Toivottavasti ei......hyppy kausi ainakin alkoi kun ulvoo välillä kuin pieni lapsi.   Ventti.: minusta oli tosi piristävä reissu. Mitä nuo omistajat hermoilee. ......ja rapalassa tapahtuu tosin enimmäkseen kipristysten muodossa.

Rapala.

Onneksi vähän helppasi tuo helle - hulluksi oli tulla. Ehkä tuo helle on myös teettänyt mahatautia liikkeelle. Meillä ainakin on tyttö ollut 1-2 päivää ja sitten on mennyt ohi. Minulla taas on ollut myös, mutta näyttää siltä että ohi menee - toivottavasti ei palaa.

Meillä Ventti kissa otti hatkat. Missä lie raukka seikkailee kun se ei ole tottunut olemaan ulkona. Ilmoituksen laitoin tai tyttö laittoi regionlineen kaupungin paikalliseen ilmaiseen rivi-ilmoitus palstaan.

Kyllä kotona on vaan hyvä olla (tuli tuossa yht'äkkiä mieleen).

Jos et tiedä, missä koti on,

mene sinne, missä on joku ihminen,

joka rakastaa sinua.

Onko sinulla särjetty sydän?

Ehkä on aika päivittää tätäkin blogia.
Tänään minulla on ollut tällaista mielessä:

Meidän sairautemme hän kantoi


"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."


Hyvin vanha heprealainen sananlasku sanoo: "Jos ahdistus yllättää sinut, sinä tutkit itseäsi; jos tutkit etkä löydä syytä, katso, ne ovat rakkauden aiheuttamia kärsimyksiä."

 Jumala on kaiken takana. Vanhan testamentin kielessä sana "vaivat" ja "nöyrä" muodostuvat samasta sanajuuresta. Moosesta kuvaavan sanan 4. Moos. 12. luvusta, joka kertoo, että hän "oli nöyrä, nöyrempi kuin kukaan ihminen maan päällä" ja Mooses oli sangen kiusattu mies, kiusatumpi kuin kukaan ihminen maan päällä." Juuri kiusatut kokevat Jeesuksen avun. Jesaja sanoo Jumalasta: "Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä." Jumalan rakkaus voi johtaa nöyryytyksiin ja kärsimyksiin.

Muista se,  että  jos kärsit jostain sairaudesta, ahdistuksesta tms., niin se ei tarkoita Jumalan rangaistusta.
Minullakun on tuo syöpä niin olen kokenut sen enemmän siunauksena. Sillä se laittaa nöyräksi ja lumpiot lattiaan rukoilemaan suorastaan huutamaan Kaikki Valtiaan Isän puoleen ja katsomaan ainoastaan tyhjään ristin puuhun, sillä vapahtajamme elää ja tietää tuskasi.

Toisaalta ja toisaalta sitten ei.

Ilme muuttui blogissa iloiseksi, mutta mieli on maassa koska paniikkikohtaukset vaivaavat minua edelleen. Mistä ja miksi ne tulevat sitä en tiedä.
Kaiken järjen mukaan olon pitäisi olla ihan hyvä - varsinkin tuon eilisen lääkäri käynnin jälkeen, mutta ei.
Kait se sitten niin on, että syöpäläisen mieli ei anna rauhaaja ikäväkin painaa....juu nou.

Ja tietystituleva maanantai tiputuksineen. Siinäkään ei mitään jos ei tulisi olo jälkeenpäin ankeaksi ja käsi kipeäksi- eli tarkoittaa kuin saisi pahan palovamman käteen. Sitä kestää tiputuksen aloituksesta 2-3 päivää.
Jos sitä tunnetta ei olisi, niin tiputuksessa ei olisi mitään inhottavaa. Mutta se on vain kestettävä, jos mielii parantua.

Taustan ja mielen vaihto.

Ajattelin vähän muuttaa taustaa vähän vuodenajan mukaiseksi. Toivottavasti mieli tästä paranee vaikka joskus vähän temppuilee (Mun-blogi).

Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua. Ps.9:11

Miettinyt olen.....jos.

Mitäs sitä tällä kertaa.....ajatuksia pyörii mielessä....mitä tekisi tuon asian kanssa ja mitä tuon asian. Luotan kuitenkin siihen, että Herra ohjaa paimen sauvallansa laumaansa tekemään oikeita päätöksiä. Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Eilen kävi Marttoilta siivous apu ja onneksi helpotti minua ja tyttöä. Ruokaa tein eilen, niin että sitä on täksikin päivää, joten ei olisi enää kuin tiskaus. Miettinyt olen ja mielipiteet tulevaisuuden suhteen vaihtelevat laidasta laitaan...jos teen/päätän niin tai näin,niin se johtaa sitten....niin mihin? Elämä eiole helppoa tai niinkuin nuoriso sanoo meillä "voi kun saisi olla vielä pieni, ei aikuisten huolia ja murheita"...niinpä sama on käynyt minunkin mielessä. Mitä jos olisin tehnyt toisenlaisen ratkaisun silloin kun olin 20v.? Mitä elämä olisi nyt? Mutta nyt on enää turha haikailla menneitä vaan katsoa päivä kerrallaan tulevaisuuteen.

19.10.2009

Laitanpa tännekkin jotain pitkästä aikaa.

Olo tilat vaihtelee. 22.10 on taas syto satsin aika, enkä odota sitä yhtään innolla.

Tyttö on kuumeessa ja pari kertaa oksentanut tänään. Toivottavasti se ei tartu minuun. Itseänikin on tänään etonut, mutta luulen sen johtuvan tulevasta syto-hoidosta, sillä on kerrottu, että jos stressaa hoitokertaa niin keho reagoi valmiiksi jo ennen itse tapahtumaa.

Lääkäri onkin kirjoittanut minulle Diapamia, jota voin ottaa silloin kun tällainen tilanne tulee, sekä tietysti pahoinvointi lääkettä.

On tämä kyllä rankkaa kantaa yksin tällaista taakkaa ilman toisen puoliskon tukea. Se on tätä yksin huoltajan huonoja puolia kun ei ole toista rinnalla kantamassa huolien taakoittamaa toista osapuoliskoa.

Tässä tapauksessa tytöstä pitäisi jaksaa kantaa vastuu, ettei hän taakoitu vanhempansa huonosta olosta ja yksinäinen vanhempi ei voi purkaa lapseen sitä pahaa oloaan mitä sisällään kantaa.

Onhan niitä ystäviä, mutta eivät he satu kohdalle silloin kun eniten tarvitsisi tukea ja seuraa jolle puhua ja purkaa tuntojaan. Ja onhan heilläkin omat perheensä ja huolensa kannettavanaeivät he voi illalla klo.21 ja 22 aikaan irottautua omasta perheestään kantamaan huolta ystävästään/ystävistään, jotka kaipaisivat syvästi apua.

Tällainen oli tämä postaus tällä kertaa. Ei kovin ylentävää luettavaa, mutta minulle tärkeä purku paikka tämäkin.

Kiitos, että jaksoitte lukea.