Miettinyt olen.....jos.

Mitäs sitä tällä kertaa.....ajatuksia pyörii mielessä....mitä tekisi tuon asian kanssa ja mitä tuon asian. Luotan kuitenkin siihen, että Herra ohjaa paimen sauvallansa laumaansa tekemään oikeita päätöksiä. Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Eilen kävi Marttoilta siivous apu ja onneksi helpotti minua ja tyttöä. Ruokaa tein eilen, niin että sitä on täksikin päivää, joten ei olisi enää kuin tiskaus. Miettinyt olen ja mielipiteet tulevaisuuden suhteen vaihtelevat laidasta laitaan...jos teen/päätän niin tai näin,niin se johtaa sitten....niin mihin? Elämä eiole helppoa tai niinkuin nuoriso sanoo meillä "voi kun saisi olla vielä pieni, ei aikuisten huolia ja murheita"...niinpä sama on käynyt minunkin mielessä. Mitä jos olisin tehnyt toisenlaisen ratkaisun silloin kun olin 20v.? Mitä elämä olisi nyt? Mutta nyt on enää turha haikailla menneitä vaan katsoa päivä kerrallaan tulevaisuuteen.

19.10.2009

Laitanpa tännekkin jotain pitkästä aikaa.

Olo tilat vaihtelee. 22.10 on taas syto satsin aika, enkä odota sitä yhtään innolla.

Tyttö on kuumeessa ja pari kertaa oksentanut tänään. Toivottavasti se ei tartu minuun. Itseänikin on tänään etonut, mutta luulen sen johtuvan tulevasta syto-hoidosta, sillä on kerrottu, että jos stressaa hoitokertaa niin keho reagoi valmiiksi jo ennen itse tapahtumaa.

Lääkäri onkin kirjoittanut minulle Diapamia, jota voin ottaa silloin kun tällainen tilanne tulee, sekä tietysti pahoinvointi lääkettä.

On tämä kyllä rankkaa kantaa yksin tällaista taakkaa ilman toisen puoliskon tukea. Se on tätä yksin huoltajan huonoja puolia kun ei ole toista rinnalla kantamassa huolien taakoittamaa toista osapuoliskoa.

Tässä tapauksessa tytöstä pitäisi jaksaa kantaa vastuu, ettei hän taakoitu vanhempansa huonosta olosta ja yksinäinen vanhempi ei voi purkaa lapseen sitä pahaa oloaan mitä sisällään kantaa.

Onhan niitä ystäviä, mutta eivät he satu kohdalle silloin kun eniten tarvitsisi tukea ja seuraa jolle puhua ja purkaa tuntojaan. Ja onhan heilläkin omat perheensä ja huolensa kannettavanaeivät he voi illalla klo.21 ja 22 aikaan irottautua omasta perheestään kantamaan huolta ystävästään/ystävistään, jotka kaipaisivat syvästi apua.

Tällainen oli tämä postaus tällä kertaa. Ei kovin ylentävää luettavaa, mutta minulle tärkeä purku paikka tämäkin.

Kiitos, että jaksoitte lukea.