Toisaalta ja toisaalta sitten ei.

Ilme muuttui blogissa iloiseksi, mutta mieli on maassa koska paniikkikohtaukset vaivaavat minua edelleen. Mistä ja miksi ne tulevat sitä en tiedä.
Kaiken järjen mukaan olon pitäisi olla ihan hyvä - varsinkin tuon eilisen lääkäri käynnin jälkeen, mutta ei.
Kait se sitten niin on, että syöpäläisen mieli ei anna rauhaaja ikäväkin painaa....juu nou.

Ja tietystituleva maanantai tiputuksineen. Siinäkään ei mitään jos ei tulisi olo jälkeenpäin ankeaksi ja käsi kipeäksi- eli tarkoittaa kuin saisi pahan palovamman käteen. Sitä kestää tiputuksen aloituksesta 2-3 päivää.
Jos sitä tunnetta ei olisi, niin tiputuksessa ei olisi mitään inhottavaa. Mutta se on vain kestettävä, jos mielii parantua.