Siunausta.....

.....toivottavasti jaksat tekstin loppuun asti

http://uskonpuolesta.blogspot.com/2010/09/jumalan-siunausta-mita-ihmetta-se.html

Uusia tuulia kohti.

Nurkkis kiitos, että herätit tämänkin blogin:))
Nyt kuuluu hyvää. Päätettiin parin naisystävän kanssa alkaa pienesti pitämään /kokoontumaaan "sielunhoidolliselta" pohjalta yksinäisille naisille päiväsaikaan mahdollisuutta purkaa tuntojaan luottamukselliselta pohjalta.
Raamatulliselta pohjalta kantakaa toistenne taakkoja - itkekää itkevien kanssa ja naurakaa nauravien kanssa.

Onhan minulla tietysti minulla nuo hoidot, mutta suurimman osan aikaa ei ole mitään.

Niinkuin naisia kaivolla.

Meitä on nyt 3 naista ja jokaisella on tiedossa toisia naisia, jotka ovat päiväsaikaan vapaita ja rikkinäisiä kaiken lisäksi.

No se siitä, kerron aikanaan miten homma on lähtenyt käyntiin.

Siunattuaja syyspäiviä kaikille!! Olette edelleen rakkaita minulle.

Minä täällä.

Taas valitusta. Alla olevasta kirjoituksesta näkyy, ettei oikein ole ollut ajatus kohdallaan.
Ex tuli ja sano kissoille, että on se vaan hyvä tyttö tuo äiti kun on jaksanut laittaa ruokaa ja vähän siivota.
Niin kait, mutta kun tuo heninen puoliprakaa ja pahasti taas - syytä en tiedä. Onko se pelko,yksinäisyys, turvattomuuden tunne vai mikä sitä en itsekkään osaa sanoa.

Tekisi mieli huutaa !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sivuvaikutus.

Lääkeiden sivuvaikutus väsymys iskee päälle ja lujaa. Tuossaistueltan inuokuin hetken se vähän helpotti,mutta ei vienyt väsymystä kokonaa. Nyt pitäisijaksaasinniä ainakin9:ään asti, että uni riittäisi koko yööksi.
Ei näitäaina tule,nyt vaan nostettiin kotona otettavaa Xeloda annosta ja kait se eilinen tippakin vielä siellä vaikuttaa.
Seuran pitääkäksiksi minusta ei ole kun ei oikein ajatuskeskus pelaa  timmeimmillään.

No jos sitä huomenna olisi virkumpi....toivottavassti...näin menee päivätaivan hukkaan.

Elämäni päivät.

Nyt on lauantai - torstaina oli lääkäri ja viime viikon pistelyiden jälkeen armahdettiin sen verran, että tulevana maanantaina on syto kun se olisi pitänyt olla jo viime torstaina.

Ajatukset ovat vielä torstain lääkärissä vaikka toivoa ei saisikaan menettää - ei vielä kun on 5 sytoa ennen seuraavaa ct-kuvausta. S-arvoja seurataan nyt joka kerta ennen tiputusta. Toki oli mennyt alaspäin, mutta vain 2:den pykälän verran ja maksa-arvotkin olivat laskeneet.
Toivossa eletään nyt eteenpäin vaikkei helppoa olekaan. http://testi234.blogspot.com/2010/08/ei-oikein-tieda-mitaajatelle.html

Loppujen lopuksihan Jumalan kädessä on kaikki!
Pelko pukkaa päälle,kuoleman pelko - ottaako Jumala minut valtakuntaansa kun joskus tämän taivalluksen jätän. Olenko arvollinen. Jos olen, niin ilolla otan sen vastaan.
Nöyräksi vetää.
Lapsille tämä on raskasta aikaa ja turhan jännittävää. Vanhin juuri soitti ja kysyi mikä fiilis?(oli kanssani lääkärissä mukana).

Herra, Sinun huomaasi jätän kaiken elämäni päivät, muuta en voi sanoa.

Nita

Tässä selitys Nurkkiksen sähköposti viestin ihmeellisyyteen:

 Nimeni on Nita.

Kissa neitikin palasi retkeltään - saa nähdä "sattuiko" mitään. Toivottavasti ei......hyppy kausi ainakin alkoi kun ulvoo välillä kuin pieni lapsi.   Ventti.: minusta oli tosi piristävä reissu. Mitä nuo omistajat hermoilee. ......ja rapalassa tapahtuu tosin enimmäkseen kipristysten muodossa.

Rapala.

Onneksi vähän helppasi tuo helle - hulluksi oli tulla. Ehkä tuo helle on myös teettänyt mahatautia liikkeelle. Meillä ainakin on tyttö ollut 1-2 päivää ja sitten on mennyt ohi. Minulla taas on ollut myös, mutta näyttää siltä että ohi menee - toivottavasti ei palaa.

Meillä Ventti kissa otti hatkat. Missä lie raukka seikkailee kun se ei ole tottunut olemaan ulkona. Ilmoituksen laitoin tai tyttö laittoi regionlineen kaupungin paikalliseen ilmaiseen rivi-ilmoitus palstaan.

Kyllä kotona on vaan hyvä olla (tuli tuossa yht'äkkiä mieleen).

Jos et tiedä, missä koti on,

mene sinne, missä on joku ihminen,

joka rakastaa sinua.

Onko sinulla särjetty sydän?

Ehkä on aika päivittää tätäkin blogia.
Tänään minulla on ollut tällaista mielessä:

Meidän sairautemme hän kantoi


"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."


Hyvin vanha heprealainen sananlasku sanoo: "Jos ahdistus yllättää sinut, sinä tutkit itseäsi; jos tutkit etkä löydä syytä, katso, ne ovat rakkauden aiheuttamia kärsimyksiä."

 Jumala on kaiken takana. Vanhan testamentin kielessä sana "vaivat" ja "nöyrä" muodostuvat samasta sanajuuresta. Moosesta kuvaavan sanan 4. Moos. 12. luvusta, joka kertoo, että hän "oli nöyrä, nöyrempi kuin kukaan ihminen maan päällä" ja Mooses oli sangen kiusattu mies, kiusatumpi kuin kukaan ihminen maan päällä." Juuri kiusatut kokevat Jeesuksen avun. Jesaja sanoo Jumalasta: "Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä." Jumalan rakkaus voi johtaa nöyryytyksiin ja kärsimyksiin.

Muista se,  että  jos kärsit jostain sairaudesta, ahdistuksesta tms., niin se ei tarkoita Jumalan rangaistusta.
Minullakun on tuo syöpä niin olen kokenut sen enemmän siunauksena. Sillä se laittaa nöyräksi ja lumpiot lattiaan rukoilemaan suorastaan huutamaan Kaikki Valtiaan Isän puoleen ja katsomaan ainoastaan tyhjään ristin puuhun, sillä vapahtajamme elää ja tietää tuskasi.

Toisaalta ja toisaalta sitten ei.

Ilme muuttui blogissa iloiseksi, mutta mieli on maassa koska paniikkikohtaukset vaivaavat minua edelleen. Mistä ja miksi ne tulevat sitä en tiedä.
Kaiken järjen mukaan olon pitäisi olla ihan hyvä - varsinkin tuon eilisen lääkäri käynnin jälkeen, mutta ei.
Kait se sitten niin on, että syöpäläisen mieli ei anna rauhaaja ikäväkin painaa....juu nou.

Ja tietystituleva maanantai tiputuksineen. Siinäkään ei mitään jos ei tulisi olo jälkeenpäin ankeaksi ja käsi kipeäksi- eli tarkoittaa kuin saisi pahan palovamman käteen. Sitä kestää tiputuksen aloituksesta 2-3 päivää.
Jos sitä tunnetta ei olisi, niin tiputuksessa ei olisi mitään inhottavaa. Mutta se on vain kestettävä, jos mielii parantua.

Taustan ja mielen vaihto.

Ajattelin vähän muuttaa taustaa vähän vuodenajan mukaiseksi. Toivottavasti mieli tästä paranee vaikka joskus vähän temppuilee (Mun-blogi).

Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua. Ps.9:11

Miettinyt olen.....jos.

Mitäs sitä tällä kertaa.....ajatuksia pyörii mielessä....mitä tekisi tuon asian kanssa ja mitä tuon asian. Luotan kuitenkin siihen, että Herra ohjaa paimen sauvallansa laumaansa tekemään oikeita päätöksiä. Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Eilen kävi Marttoilta siivous apu ja onneksi helpotti minua ja tyttöä. Ruokaa tein eilen, niin että sitä on täksikin päivää, joten ei olisi enää kuin tiskaus. Miettinyt olen ja mielipiteet tulevaisuuden suhteen vaihtelevat laidasta laitaan...jos teen/päätän niin tai näin,niin se johtaa sitten....niin mihin? Elämä eiole helppoa tai niinkuin nuoriso sanoo meillä "voi kun saisi olla vielä pieni, ei aikuisten huolia ja murheita"...niinpä sama on käynyt minunkin mielessä. Mitä jos olisin tehnyt toisenlaisen ratkaisun silloin kun olin 20v.? Mitä elämä olisi nyt? Mutta nyt on enää turha haikailla menneitä vaan katsoa päivä kerrallaan tulevaisuuteen.

19.10.2009

Laitanpa tännekkin jotain pitkästä aikaa.

Olo tilat vaihtelee. 22.10 on taas syto satsin aika, enkä odota sitä yhtään innolla.

Tyttö on kuumeessa ja pari kertaa oksentanut tänään. Toivottavasti se ei tartu minuun. Itseänikin on tänään etonut, mutta luulen sen johtuvan tulevasta syto-hoidosta, sillä on kerrottu, että jos stressaa hoitokertaa niin keho reagoi valmiiksi jo ennen itse tapahtumaa.

Lääkäri onkin kirjoittanut minulle Diapamia, jota voin ottaa silloin kun tällainen tilanne tulee, sekä tietysti pahoinvointi lääkettä.

On tämä kyllä rankkaa kantaa yksin tällaista taakkaa ilman toisen puoliskon tukea. Se on tätä yksin huoltajan huonoja puolia kun ei ole toista rinnalla kantamassa huolien taakoittamaa toista osapuoliskoa.

Tässä tapauksessa tytöstä pitäisi jaksaa kantaa vastuu, ettei hän taakoitu vanhempansa huonosta olosta ja yksinäinen vanhempi ei voi purkaa lapseen sitä pahaa oloaan mitä sisällään kantaa.

Onhan niitä ystäviä, mutta eivät he satu kohdalle silloin kun eniten tarvitsisi tukea ja seuraa jolle puhua ja purkaa tuntojaan. Ja onhan heilläkin omat perheensä ja huolensa kannettavanaeivät he voi illalla klo.21 ja 22 aikaan irottautua omasta perheestään kantamaan huolta ystävästään/ystävistään, jotka kaipaisivat syvästi apua.

Tällainen oli tämä postaus tällä kertaa. Ei kovin ylentävää luettavaa, mutta minulle tärkeä purku paikka tämäkin.

Kiitos, että jaksoitte lukea.

JEESUS ON RAKKAUS

Uusi kasvi kokoelmiin.

Laitan tän kasvin kuvan nyt tännekkin jos joku sattuisi lukemaan vain tätä blogiaja tunnistaisi kasvin. Olisi niin paljon helpompi hoitaa kun tietäisi miten sen saa pysymään hengissä.
Tänään sen Minimanista ostin vaan ei lukenut kyljessä mikä rehu on kyseessä.

Elämä kulkee eteenpäin.

Aikaa on kulunut siitä kun olen tänne mitään kirjoittanut. Tilanne on nyt kuitenkin tämä. Tänään kävin labrassa ja huomenna on 2. syto kerta. Pääsee syöpäpolin pehmeälle patjalle päiväksi köllöttelemään. Ja saa uudet tulokset labroista joita sitten verrata ennen hoitoja otettuihin. Mielenkiintoista nähdä miten ovat muuttuneet puoleen vai toiseen.

Kissan pennutkin (4 kapaletta) ovat saaneet kaikki hyvän kodin. Niin, että siltäkin osin ollaan päästy eteenpäin.

Tytön jalan leikkuu meni pelkäksi tähystämiseksi eli ei tehty mitään. Ja tyttö on taas päässyt opiskelemaan 2. vuotta sos.ja terv.hoidon amm.oppilaitokseen.

Elämä soljuu taas normaalisti eteenpäin ja hyvä niin. Poika Turusta on saanut Kokkolasta asunnon ja muuttaa uuteen kotiinsa 1.10.2009.

Palkitaanko odotus.

Tänään kävin labrassa ja sos.hoitajalla tekemässä eläkepaperit ja huomenna puol kymmeneltä lääkäriin kuulemaan milloin hoidot aloitetaan ja tietysti ne verikokeen tulokset.

Pieni epäilys minulla on, että hoitojen alku lykkääntyy vielä tuon haavan vuoksi, mutta huomennahan sen sitten näkee.

Toivottavasti voivat aloittaa hoidot jo huomenna, että päästäisiin jo alkuun. Tässä on silti jo odoteltu toukokuun alusta asti.

Onneksi alan sen verran kuntoutua (ennen kunnon pahenemista), että jaksan tiskata ja tehdä kotona muuta pikku askaretta.

Kinnaa ja kutisee.

Sen verran taisi tulla takapakkia, että lattiataso ei taas ole minua varten, tikit kinnaa ja kutisee. Ah sitä autuasta aikaa ilman tikkejä ja tulehduksia.

Tikin takin.

On se elämä ihanaa kun oikein oivaltaa. Uudet tikit massuun ja taas menoksi. Mätä lähti, mutta arpi jäi. 10 päivää ja taas kirran osastolle haavulia näyttämään ja tikit ottamaan pois. Harmi kun en hoksannut pyytää vetoketjua - ois helpompi avata jos taas joskus tarvii.

Että sellaista - ei siis mitäään erikoista.

Suunnitelmia.

Ensi maanantaina kirran osastolle haavaa näyttämään, 23.7.verikokeisiin ja 24.7 syto hoitoihin. Eli tämä on nyt tiedossa oleva suunnitelma.

Autollakin ajoin tänään ensimmäistä kertaa sitten 8.5 jälkeen ja hyvin meni.

Huomenna ajattelin saada siivotuksi vähän yhdessä tytön kanssa. Saa nähdä sitten miten käy, toteutuuko suunnitelma.