Toisaalta ja toisaalta sitten ei.

Ilme muuttui blogissa iloiseksi, mutta mieli on maassa koska paniikkikohtaukset vaivaavat minua edelleen. Mistä ja miksi ne tulevat sitä en tiedä.
Kaiken järjen mukaan olon pitäisi olla ihan hyvä - varsinkin tuon eilisen lääkäri käynnin jälkeen, mutta ei.
Kait se sitten niin on, että syöpäläisen mieli ei anna rauhaaja ikäväkin painaa....juu nou.

Ja tietystituleva maanantai tiputuksineen. Siinäkään ei mitään jos ei tulisi olo jälkeenpäin ankeaksi ja käsi kipeäksi- eli tarkoittaa kuin saisi pahan palovamman käteen. Sitä kestää tiputuksen aloituksesta 2-3 päivää.
Jos sitä tunnetta ei olisi, niin tiputuksessa ei olisi mitään inhottavaa. Mutta se on vain kestettävä, jos mielii parantua.

Taustan ja mielen vaihto.

Ajattelin vähän muuttaa taustaa vähän vuodenajan mukaiseksi. Toivottavasti mieli tästä paranee vaikka joskus vähän temppuilee (Mun-blogi).

Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua. Ps.9:11

Miettinyt olen.....jos.

Mitäs sitä tällä kertaa.....ajatuksia pyörii mielessä....mitä tekisi tuon asian kanssa ja mitä tuon asian. Luotan kuitenkin siihen, että Herra ohjaa paimen sauvallansa laumaansa tekemään oikeita päätöksiä. Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan. Eilen kävi Marttoilta siivous apu ja onneksi helpotti minua ja tyttöä. Ruokaa tein eilen, niin että sitä on täksikin päivää, joten ei olisi enää kuin tiskaus. Miettinyt olen ja mielipiteet tulevaisuuden suhteen vaihtelevat laidasta laitaan...jos teen/päätän niin tai näin,niin se johtaa sitten....niin mihin? Elämä eiole helppoa tai niinkuin nuoriso sanoo meillä "voi kun saisi olla vielä pieni, ei aikuisten huolia ja murheita"...niinpä sama on käynyt minunkin mielessä. Mitä jos olisin tehnyt toisenlaisen ratkaisun silloin kun olin 20v.? Mitä elämä olisi nyt? Mutta nyt on enää turha haikailla menneitä vaan katsoa päivä kerrallaan tulevaisuuteen.

19.10.2009

Laitanpa tännekkin jotain pitkästä aikaa.

Olo tilat vaihtelee. 22.10 on taas syto satsin aika, enkä odota sitä yhtään innolla.

Tyttö on kuumeessa ja pari kertaa oksentanut tänään. Toivottavasti se ei tartu minuun. Itseänikin on tänään etonut, mutta luulen sen johtuvan tulevasta syto-hoidosta, sillä on kerrottu, että jos stressaa hoitokertaa niin keho reagoi valmiiksi jo ennen itse tapahtumaa.

Lääkäri onkin kirjoittanut minulle Diapamia, jota voin ottaa silloin kun tällainen tilanne tulee, sekä tietysti pahoinvointi lääkettä.

On tämä kyllä rankkaa kantaa yksin tällaista taakkaa ilman toisen puoliskon tukea. Se on tätä yksin huoltajan huonoja puolia kun ei ole toista rinnalla kantamassa huolien taakoittamaa toista osapuoliskoa.

Tässä tapauksessa tytöstä pitäisi jaksaa kantaa vastuu, ettei hän taakoitu vanhempansa huonosta olosta ja yksinäinen vanhempi ei voi purkaa lapseen sitä pahaa oloaan mitä sisällään kantaa.

Onhan niitä ystäviä, mutta eivät he satu kohdalle silloin kun eniten tarvitsisi tukea ja seuraa jolle puhua ja purkaa tuntojaan. Ja onhan heilläkin omat perheensä ja huolensa kannettavanaeivät he voi illalla klo.21 ja 22 aikaan irottautua omasta perheestään kantamaan huolta ystävästään/ystävistään, jotka kaipaisivat syvästi apua.

Tällainen oli tämä postaus tällä kertaa. Ei kovin ylentävää luettavaa, mutta minulle tärkeä purku paikka tämäkin.

Kiitos, että jaksoitte lukea.

JEESUS ON RAKKAUS

Uusi kasvi kokoelmiin.

Laitan tän kasvin kuvan nyt tännekkin jos joku sattuisi lukemaan vain tätä blogiaja tunnistaisi kasvin. Olisi niin paljon helpompi hoitaa kun tietäisi miten sen saa pysymään hengissä.
Tänään sen Minimanista ostin vaan ei lukenut kyljessä mikä rehu on kyseessä.

Elämä kulkee eteenpäin.

Aikaa on kulunut siitä kun olen tänne mitään kirjoittanut. Tilanne on nyt kuitenkin tämä. Tänään kävin labrassa ja huomenna on 2. syto kerta. Pääsee syöpäpolin pehmeälle patjalle päiväksi köllöttelemään. Ja saa uudet tulokset labroista joita sitten verrata ennen hoitoja otettuihin. Mielenkiintoista nähdä miten ovat muuttuneet puoleen vai toiseen.

Kissan pennutkin (4 kapaletta) ovat saaneet kaikki hyvän kodin. Niin, että siltäkin osin ollaan päästy eteenpäin.

Tytön jalan leikkuu meni pelkäksi tähystämiseksi eli ei tehty mitään. Ja tyttö on taas päässyt opiskelemaan 2. vuotta sos.ja terv.hoidon amm.oppilaitokseen.

Elämä soljuu taas normaalisti eteenpäin ja hyvä niin. Poika Turusta on saanut Kokkolasta asunnon ja muuttaa uuteen kotiinsa 1.10.2009.